Röyh!

Huh, anteeksi, kinkku pyrkii ulos yläkautta. Nyt on paketit avattu ja ruokaa ja herkkuja syöty niin että napa ruskaa. Kun mihinkään liikunnalliseen ei nyt tässä tilassa pysty, sain kunnianhimoisen idean listata vuoden parhaita levyjä ym. näin vuoden 2009 lähestyessä loppuaan.
Moni nillittää, ettei nykyään tule hyvää musiikkia ulos – p*skapuhetta, sanon minä. Tosiasiassa saatavilla on paljon todella hyvää kamaa, kyse on vain siitä, että samaan aikaan julkaistaan käsittämättömiä määriä kamalaa kuraa, joten helmien löytämiseen pitää käyttää vähän enemmän aikaa ja vaivaa nykyään. Mutta kertakäyttöisessä nykymaailmassamme ei moiseen voi tietenkään käyttää aikaa… Itse olen levyjen keräilijä ja haluan ostaa kaikki hyvät albumit, fyysisenä, en datana tietokoneelle. Musiikkibisnes on nykyään kovin sinkku-/hittivetoista ja aniharva vaivautuu tsekkaamaan koko levyn ja tutustumaan artistiin paremmin. Se on harmi. Sinkun tehtävä on aiheuttaa kuhinaa mahdollisimman laajassa kuulijakunnassa, soida radioissa ja luoda kiinnostusta ja keskustelua. Albumilla sitten luodaan se oikea kuva artistista ja sinne se sydänveri vuodatetaan. Ikävä kyllä näyttää siltä, että moni isonkin profiilin artisti menee sieltä mistä aita on matalin ja perustaa levynsä niille potentiaalisille hiteille ja muu osa levystä jää kevyeksi. Poikkeuksia toki onneksi on ja vuonna 2009:kin antoi meille monia hyviä kokonaisuuksia. Mielestäni 2009 oli rap-vuotena merkittävä siinä, että todella moni oikea supertähti ja kestosuosikki (Eminem, 50 Cent, Jay-Z, Busta Rhymes, Fabolous, Snoop Dogg, jne. jne.) julkaisi uuden levyn. Yhtä merkittävää on se, että vain harva niistä yltää lähellekkään klassikon, tai edes kiitettävän albumin asemaa. Mieltäni lämmittävänä seikkana nostan esiin raikkaat nuoret tulokkaat ja ennenkaikkea taidokkaan räppäyksen selkeä korostuminen viime vuosien aivottoman ringtone-apinahumpan jälkeen. Slaughterhousen ja kumppaneiden vastarintaliike hyvän ”sylyn” eteen on hieno asia. Myös moni 90-luvun soundille uskollinen pumppu onnistui pyrkimyksissään hienosti. Hiphopin lisäksi kurkistan r&b/pop-puolelle, jossa mielestäni oli todella kiva vuosi. Katsotaan, sanoi lääkäri…

Kategoria 1: Hiphop – ulkomaat (TOP 10)

1) Jadakiss – The Last Kiss

New Yorkin paikka USA:n rap-pääkaupunkina on lähivuosina horjunut pahasti. Valtavirran kumartaessa etelään, myös moni New Yorkin hurja on tehnyt kompromisseja ja unohtanut tehdä sitä, missä New Yorkin äijät ovat vahvoja. Suuri suosikkini Jadakiss on ajellut sentään koko pitkän uransa valitsemallaan kaistalla, joka pitää sisällään karismaattisen äänen, erittäin taitavaa rimmausta, New Yorkin katutarinaa ja sopivissa määrin samppanjaa, tyttöjä ja onnistuneita r&b-kollaboita – kombo, josta itse Notorious BIG olisi ylpeä. Jadakissin The Last Kiss osoitti 2009, että New Yorkista irtoaa vielä ja näillä eväillä voi menestyä myös listoilla. The Last Kiss on laatua alusta loppuun, soundi ja tuotanto on huipussaan ja räppärinä Jadakiss ei petä ikinä. Vuoden ehkä odotetuin levy minulle – ja yksi harvoista, joka vastasi odotuksia – vuoden ykköseksi asti. Videomaistiaisena singlelohkaisu By My Side feat. Ne-Yo:

2) Royce da 5′9 – Street Hop

On selvää, että Royce da 5´9 on maailman parhaita räppäreitä, helposti. Royce on niitä miehiä, jotka pärjäävät missä tahansa seurassa, Eminemien, Busta Rhymesien, kenen tahansa kanssa Royce pitää pintansa ja usein myös varastaa shown. DJ Premierin hääriessä vastaavana tuottajana, Street Hop nojaa 90-luvun räpin henkeen, mutta on kuitenkin todella tässä päivässä. Rap-suorituksena Street Hop on ilmiömäinen ja pitää sisällään paitsi hienoja flow-ratkaisuja ja pudottavia iskulinjoja ja metaforia, myös nokkelia ideoita, mahtavaa tarinankerrontaa ja munille potkivia biittejä. Edes pituus (19 raitaa) ei haittaa, hyvin jaksaa kuunnella. Kyllä, Slaughterhousen ”pää” on Brädin hyvä kakkonen 2009. Video-esimerkkinä levyltä ”Shake This”:

3) Rick Ross – Deeper Than Rap

Sanottakoon heti aluksi, että Rick Rossin vanginvartijaepäilyt ja kyseenalainen, joskin ihan viihdyttävä ”beef” 50 Centin kanssa jääköön omaan arvoonsa ja en ota niihin kantaa. Ulkomusiikilliset seikat sikseen, Deeper Than Rap on minun listani kolmanneksi paras ulkomainen rap-levy vuonna 2009. Sanottakoon heti aluksi, että Rick Ross on teknisesti aliarvostettu räppäri. Ross maalaa Miamin huumelordi-tarinansa todella eläväksi kuvaksi kuuntelijan päähän, istuen poikkeuksellisen hienosti biitille kuin biitille. Siihen ei moni pysty. Rossin flow venyy moneen ja karismataso on aina korkealla. Kun tämän lisäksi Deeper Than Rapilla on mahdollisesti paras tuotanto koko vuonna, top3-sijoitus listallani on oikeutettu. The Inkredibles, J.U.S.T.I.C.E. League, The Runners ja kumppanit ovat onnistuneet varustamaan Rossin uusimman sellaisilla biiteillä, että tätä paremmin Miamin kokaiini-cowboyn tarinaa tuskin voi tahdittaa. Uskon näkeväni, mihin Ross pyrkii – ja kun esimerkiksi upea Usual Suspects (feat. Nas & Kevin Cossom) soi, ymmärtää, että sen pitää kuulostaa juuri tältä. Herran aitoudesta ja uskottavuudesta voitte vääntää niin paljon kuin haluatte, mutta Deeper Than Rap on hieno albumi. Videoksi heitetään ykkössinkku Magnificent feat. John Legend:

4) Jay-Z – The Blueprint 3

14 albumia, yli 30 miljoonaa myytyä levyä, Rocawear, hajuvesiä, Roc Nation-levy-yhtiö, New Jersey Netsin omistajuus, 40/40-klubiketju ja tietenkin Beyoncé. ”Onko Jay-Z jo isompi kuin hiphop itse”, kysyi XXL Magazine taannoin. Tiedä häntä, mutta se on selvää, että Jay-Z:n sana painaa ja uusi albumi on edelleen merkkitapaus. Autotunea herjaava D.O.A.-single herätti närää ja puheita Jayn kalkkeutumisesta ja ties mistä, mutta epäilijät hiljenivät kuitenkin monsterisinkkujen Run This Town ja Empire State of Mindin myötä. Jay-Z:n kynä ei ole ehkä enää terävimmillään ja on selvää, että nelikymppisen multimiljonäärin ”nälkä” ei ole enää nuoruusvuosien tasolla. Toisaalta, Jay-Z on aikuistunut hiphopin parissa esimerkillisesti ja aikuistanut myös aihepiirejään ja näkökulmiaan ikäänsä ja menestystään peilaten. Muksut saattavat mussuttaa, etteivät pysty samaistumaan – mutta tämäpä ei olekaan muksuille. Blueprint 3 on aikuisen menestyjän korsi yleisilmeeltään nuorekkaan genren kekoon, korsi jolla todella on merkitystä. Tyytyväinen, ”jalat pöydällä” chillaava business-Jay on kuitenkin monin verroin parempi MC kuin hänen kenkiinsä pyrkivät räkänokat, tuottajat levyllä ovat alan huippua, vieraat hyvin valittu ja singlet huikeita – ja tuloksena Jay-Z:lle taas yksi listaykkönen sekä (todennäköinen, en ole tarkistanut) platinalevy. Ilman muuta top10 kamaa mulle 2009. Videoksi levyn tuorein, ”Young Forever” feat. Mr Hudson. Siinä teille aikuisräppiä.

5) Slaughterhouse – Slaughterhouse

Slaughterhouse. Royce da 5´9, Joe Budden, Crooked I ja Joell Ortiz. Supersylkijöitä eri puolilta Yhdysvaltoja, yhteisenä nimittäjänä huikeat skillssit ja tulo musabisneksen päähänpotkimaksi juuri suuren suosion kynnyksellä. Joka ukko räppää niin taidokkaasti, että heikompia hirvittää – ja yhteisenä rintamana herrat käyvät taistoon lyriikoiden puolesta. MC:iden päitä putoaa ja punchlinet lentävät niin, ettei sekaan meinaa oikein muuta mahtua. Tämä levy on varmasti minulla vuoden soitetuin, jos jostain sen pääsisi tarkistamaan – ja antanut ehkä eniten iloa ja sellaisia ”huhhuh”-hetkiä, joita liian harvoin nykyään räpistä saa. Kuitenkin, kundien bändidebyytti feilaa hiukan tuotantopuolella ja iskulinja-uho leimaa aihepiirinä levyä niin paljon, että levy jää yksipuoliseksi. Uskonkin, että tällä levyllä on nyt ovet avattu ja kiinnostus herätetty, seuraavalla on varmasti jo herroilla varaa vähän hengittää ja lyödä pöytään monipuolisempi paketti. Lyriikkateknisesti varmasti vuoden ykköslevy. Videoksi heitetään Microphone – siitähän tässä kuitenkin on pohjimmiltaan kysymys…

…ja huhhuijaa, on näemmä sen verran aikaa vievää puuhaa, että laitetaan nyt tämä top 5 näkyviin, jatkan sijat 6-10 pian. Ja kaikkea muutakin top sitä ja tätä 2009. hetki huilia, palataan!

-B