Vietimme keikkaryhmän (miinus ura-ohjus TS) kanssa viime viikon Lapissa, kiertäen läpi Luoston, Saariselän, Levin, Ylläksen ja Rovaniemen. Lauantaina etelään palattuamme rokkasimme vielä Jämsän Himos Areenalla, joten saldona kuusi keikkaa kuuteen päivään!

1) Luosto
Luostotunturilta saimme pehmeän laskun lappiin, sympaattinen paikka, jossa odotti ikärajaton keikka. Juniorit olivat tyytyväisiä ja latasimme lopun iltaa akkuja hotellin mukavuuksista nauttien ja leffaa väijyen.

2) Saariselkä
Saariselkä olikin meille tuttu jo edellisen vuoden reissusta, jolla mukanamme oli Sami Saari. Tykkään tosi paljon puitteista, kylpylää, kuntosalia (jossa treenasimme Luoman kanssa hyvän treenin) ynnämuuta, hyvää ruokaa seisovasta pöydästä ja ehkä maailman isoin bäkkäri – Saariselällä rakentavat takahuoneen isoon sisäurheiluhalliin..sisäfutista, oh yeah! Yökerhokeikka – hyvin meni. Takahuonetarjoilusta iso plussa, herkullista settiä kautta linjan. Röyh.

Tekniikan pojat ja Luoma takahuonetarjoilua tuhoamassa..nam!

3) Levi
Levikin oli edellisvuodelta tuttu ja todennäköisesti bändivieraille Lapin paras mesta. Levillä on selkeästi kovin bilemeininki ja paljon nuorta aikuista liikkeellä. Hullu Poro on keikkapaikkana legendaarinen ja omia suosikkejani koko maasta. Iso lava, korkealla – todella hyvin tilaa kukkoilla kunnolla. Yleisö tuntuu aina olevan myös Porossa tosi hyvällä meiningillä ja eihän siinä juuri muuta tarvitakaan. Hieno keikka ja jäi hyvä mieli Suomi – Tsekki -ottelun jännäämiseen aamusta!

Hullun Poron bäkkärillä kuninkaan kanssa.

4) Ylläs
Ylläksen Taiga, reissun kolmas ennestään tuttu. Taigassa meitä odotti vaihteeksi ikärajaton keikka, yksi maan hauskimmista takahuonetiloista ja todella mukava vastaanotto/palvelu. Kiitimme hyvästä hoidosta ja vedimme tuvan täyteen ja otimme illan iisisti poronkäristystä hyvällä halulla nauttien! Aamusta nousimme koko ryhmä aikaisin ja kävimme upeassa säässä laskemassa Ylläksen rinteitä! En ollut lasketellut yli kymmeneen vuoteen, joten vähän meinasi olla sukset ristissä miksaaja-Kassun perässä suihkiessa, Kassu on aika kova laskumies. Perässä pysyivät myös Luoma laudallaan ja Cheek suksilla. Huikea kokemus, jota on pakko jatkaa heti seuraavalla lapinreissulla. Ei ole vaikea enää miettiä, mikä jengiä vetää lappiin.

Poronkäristys <3

Luoma huilaa huikeissa maisemissa..

Kassu ja Brädi rinteessä!

Valkoista silmänkantamattomiin!

5) Rovaniemi
Rovaniemi veikin meidät sitten pois laskettelukeskuksista normaaliin klubiympäristöön. Vetopaikkana toimi Night Doris, joka oli meille tuttu kahden vuoden takaa, jolloin puikoissa oli vielä DJ Komet. Hotellin saunatilojen toimiessa mukavana bäkkärinä ja kisastudiona Suomi – USA -fiaskolle, valmistautuminen keikkaan oli kirjaimellisesti lämmin. Lämpöä tuli myös Cheekin ja allekirjoittaneen vahvasta flunssaolosta – onneksi molemmat onnistuimme selättämään kuumeen melko tehokkaasti ja keikka/keikat ei vaarantuneet. Doriksessa oli myyty yli 500 ennakkolippua ja paikka oli todella turvoksissa, 750 huutavan ihmisen voimin. Henkilökohtaisesti en muista, koska olisin ollut noin fiiliksissä lavalla, Rovaniemi rokkasi todella. Todella rankka rundi alkoi tässä vaiheessa painaa jo hurjasti ja vedimme unta hotellin suosiollisella myötävaikutuksella peräti kolmeen iltapäivällä.

6) Himos
Himos Areena on meille tuttu jo ties kuinka monelta juhannuskeikalta, joten tiesimme mitä odottaa. Lento takaisin Rovaniemeltä Helsinkiin oli kuitenkin rankasti myöhässä ja matkatavaroitakin saimme odottaa – alkoi hiipiä pelko, ehdimmekö Himokselle ylipäätään. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, Cheekin kotikadulla odotti mukava yllätys – lumenajohommien takia Cheekin auto oli siirretty lumitraktoreiden tieltä, emmekä yhtään tienneet, minne. Epätoivon jo hiipiessä, sain ajatuksen soittaa Helsingin poliisiin, josta avulias tinanappi jollain kumman ilveellä osasi paikantaa hinatun auton. Nilkka suorana painettiin Himokselle, eikä myöhästytty kuin puoli tuntia lopulta, nice! Himos rokattiin rutiinilla, joskin äärimmäisen väsyneenä. Ajoimme vielä yöllä suoraan kotiin, sillä oman sängyn houkutus oli viikon jäljiltä pitelemätön.

Yhteenvetona sanottakoon, että Lappi piti pojista oikein hyvää huolta, ja on mukava suunnata takaisin vielä kertaalleen keväthangille. Kiitoksia kaikille keikkapaikoille huolenpidosta, homma toimii. Nyt otan yhdet kunnon unet ja sitten tie kutsuu taas, tällä kertaa kolmen laivakeikan muodossa! Palataan!

-Brädi

Voittajan on helppo hymyillä!

Jo viime vuonna esiintyneinä, päivän kuvio oli meille jo melkoisen tuttu. Paikalla Linnanmäen Peacock-teatterissa piti olla jo aikaisin iltapäivällä, luvassa oli kenraaliharjoitukset, erilaisia info- ja pressitilaisuuksia artisteille, ym. ym. Televisioidun lähetyksen ollessa kyseessä, asiaan kuuluu myös meikki. Kyllä, meikki. Meillekin. Haha! Tässä Luoma ja TS meikissä – sorry jätkät!

TS nätiksi! :D

Luoma luonnonkauniina! :D

Esitimme gaalassa Cheekin hittisinkun, Jos Mä Oisin Sä, ja erikoisuutena tänä vuonna käytimme kertosäkeessä mieskuoroa! Huh! Homma toimi kundien kanssa tosi hyvin ja paikan päällä oli musiikkiväki ihmeissään. Porukka diggaili tosi paljon meidän vedostamme ja todella moni tuli kehaisemaan illan päätteeksi – Lauri Tähkästä lähtien. Mielestäni koko illan hauskinta antia on tavata eri genreissä vaikuttavia kollegoita ja turista kuulumiset. On myös siistiä päästä kokemaan tyypit julkisen kuvan takana ja nähdä miten he hommaansa hoitavat – edes sen yhden gaalassa esitetyn biisin verran. Räppäreitä ei tänä vuonna paikalla näkynyt liiemmin, (ei kyllä viime vuonnakaan) paikalla oli kuitenkin lisäksemme Cheekin voittaman Emman jakanut Redrama, sekä vuoden tulokkaaksi ehdolla ollut Aste.

Redmen

Rzy, meitsi, Luoma & Aste takahuonetunnelmissa.

Ylipäänsä, gaalaa dominoi tänä vuonna naisväki. Chisu ja Anna Puu kipittelivät palkintopuheisiin vuorotellen – ja monta kertaa. Sanottavasti en huomannut kenestäkään silminnähtävää pettymystä palkitsemattajäämisestä, tosin Vesterinen Yhtyeineen kirjaimellisesti ”repi pelihousut”, Anna Puun pokattua vuoden tulokkaan pystin, hahah!

Takahuone-tontut

Tapahtuman paljonpuhutut jatkot pidettiin tällä kertaa Helsingin The Circus -yökerhon tiloissa. Käytännössä homma tarkoitti sitä,  että gaalaväki siirtyi TV-lähetyksen loputtua Circukseen, jossa odotti kutsuvieraita varten herkullinen illallinen. Muuten ohjelmaa ei ollut sen kummemmin, mutta jo aiemmin kehaisemani toisten artistien kanssa tutustuminen ja juttelu sai jatkua ehkä vielä alkuiltaa rennommissa merkeissä. Jatkoilla meillä oli jo aika vankka edustus, sillä seuraan liittyivät mm. Cheekin hovituottajaksi noussut hittinikkari-duo Millionaire Men, Rähinä Recordsin ”hallitus” (Elastinen, Iso-H, Tasis, Uniikki ja Andu) ynnä muita. Hyvin porukka tuntui jatkoilla viihtyvän, merkillepantavaa on Suomessa käsittämättömän hyvin (triplaplatinaa) menestynyt saksalais- rockabilly-coverpumppu Baseballs, jonka kundit viihtyivät mestoilla myöhään ja ilman pienimpiäkään tähden elkeitä. Itse en poikien musisoinnista välitä, mutta tosi mukavia äijiä olivat ja jalat maassa. Kaikin puolin Emma-ilta oli varsin onnistunut. Nukuttuani kauneusunet romanttisesti miksaaja-mestarimme, Kassun, kanssa Hotelli Presidentissä, starttasin keikkaviikonloppuun joka sisälsi kovat vedot Lohjalla (Lojo) sekä Hyvinkäällä.

MMEN-Juspe, minä ja jotain pesisjengiä.

Nyt maanantaina matka jatkuu Goom-risteilylle, jossa kanssamme kreisejä opiskelijoita viihdyttävät muistaakseni K-System ja Haloo Helsinki. Keikkatahti on nyt todella tiukkaa ja levynteko on loppusuoralla, mutta koetan silti tännekin ehtiä kirjoittaa! Ihan näillä näppäimillä saadaan myös viralliset uutiset tuosta meikämannen soololevyn julkaisusta.. ;)

Seuraavaa merkintää odotellessa tsekatkaa ihmeessä Cheekin uusi musiikkivideo Viihdyttäjä-kappaleesta, meininki on tuttuun tapaan kova!
Seuraavaan kertaan!
- Brädi
P.S. Olen muuten ehkä Suomen kovin räppäävä kummisetä. Tänään ristittiin jo kolmas kummilapseni, kova kundi, Mico Viljami Seppälä, josta olen kovin ylpeä! Jes.

Käykääs ihmeessä latailemassa SEREN tekaisemat remixit valikoiduista Cheekin ”Kuka Sä Oot”-levyn kappaleista! Nippu kulkee nimellä ”Toinen Poski” ja tuo Cheekin biiseihin Seren letkeän ja kesäisen samplebiitti-tatsin. Hauska paketti, iso hatunnosto Seremonsterille!

LATAA TOINEN POSKI TÄSTÄ!

-Brädi

Asustelimme komeasti hotelli Hilton Downtownissa, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Miamin Downtownissa, Biscayne Boulevardilla. ”Kotikatumme” varrella oli juurikin nämä musavideoista tutut, isot pilvenpiirtäjähotellit, pankit ja business-centerit, sekä NBA-joukkue Miami Heatin upea kotiareena, American Airlines Arena. Ikävä kyllä Heat oli juuri vieraspelikiertueella, joten matsia emme päässeet kuitenkaan näkemään.

American Airlines Arena

Hotellihuoneen ikkunasta...

Hotellin terassilta

TS brunalla hotellin altaalla..

Hotellin ikkunasta pt. 2

Periaatteessa siinä hotellin lähimaastossa oli ”tylsä” pyöriä, toki isoja ja hienoja rakennuksia oli siisti fiilistellä ja ihmetellä ja melko lyhyen kävelymatkan päässä oli kivasti rantaan sijoitettu Miami-mittapuulla pieni ostoskeskus jonka ravintoloista pystyi fiilistelemään satamameininkiä ja hienoja veneitä ym. ”Kotikulmat” oli kuitenkin äkkiä nähty ja periaatteessa joka päivä heilahdimme vuokra-autolla vähän kauemmas Downtownista. Suosittelen vahvasti auton vuokraamista, siitä on Miamissa paljon apua. Kiinnostavat mestat ovat melko kaukana toisistaan ja Miamissa ei ilmeisesti ole samanlaista loistavaa julkisen liikenteen verkkoa kuin esim. New Yorkissa, jossa metrolla on tosi helppo liikkua. Me ainakin koimme, että autosta oli tosi paljon apua, joskin parkkeeraaminen oli jokapäiväinen helvetti. Meillä oli alla ensin hauska Jeep Wrangler rättikatolla, mutta vaihdoimme autoa puolessavälissä reissua muskelikkaampaan Dodge Chargeriin, joka sitten palvelikin paremmin kuin hyvin.

Sika ja kiesi

Sika 2. ja kiesi

Kotihuudeilta

On myönnettävä, että iso osa ajastamme meni erilaisten ostoskeskusten kiertelyyn. Keskukset sijaitsivat järjestään pienen ajomatkan päässä ja kiertelimme niitä kehutuimpia ikäänkuin retkiluontoisesti. Järkyttävän kokoiset  ostosparatiisit upeine myymälöineen olivat melkoinen motivaattori suomalaiselle vaateyrittäjälle…Luoma ja TS olivat ensimmäistä kertaa jenkeissä ja on sanottava, että pojat olivat aikalailla silmät ymmyrkäisinä niiden sniikkerihyllyjen edessä! Suosikiksemme nousi hieno Aventura Mall, mutta kiva oli myös hieman kansanomaisempi Dolphin Mall. Designer-muotiin ja lähes pelkästään huippukalliiden suunnittelijoiden liikkeisiin pohjaava Bal Harbour Shops oli myös pysäyttävä kokemus, mutta meikäläinen saa vielä vähän räpätä, ennenkuin sieltä juuri mitään ostettavaa löytyy, hahah! Paikallinen Pointguard, Shoe Gallery, oli myös kiva nähdä, kuten myös sneaker-hullujen paratiisi Air Traffic Control Miami. Sporttista ja urbaania vaatetusta löytyi kyllä yllinkyllin, Foot Lockereita, Champs Sportseja ja kumppaneita oli oikeasti lähes joka korttelissa! Seuraavaksi muutamia kuvia ostosreissuilta:

Bal Harbour

ATC

ATC

ATC

Dolphin Mall

Luoma @ Nike, Dolphin Mall

Shoe Gallery

Helppo olla fani...

"Kuhan on hyvät kengät, mikäs siin on kulkiessa.."

Toisin kuin moni luuli, poikaporukassa tehty reissu ei ollut rymyretki Miamin rannoille. Kävimme nimittäin peräti yhden kerran yöelämässä! Jotta näkisimme sitäkin puolta, kävimme kehutussa Club Mansionissa, jossa juhlittiin kyseisenä iltana r&b-prinsessa Amerien synttäreitä. Sunnuntai-iltana samassa mestassa olisi ollut Fabolous livenä ja muutenkin paikka on hiphop-väen suosiossa. Mansionin meininkiä voi kurkistaa heidän kotisivuillaan TÄÄLLÄ. Yksi ilta yöelämää siis riitti, mieluummin mentiin illalla johonkin mukavaan ulkoilmaravintolaan syömään rauhassa ja fiilistelemään kävelykatujen kuhinaa. Ehkä koko reissun suosikkipaikakseni nousi Lincoln Road Miami Beachin alueella, joka on muistaakseni kahdeksan korttelin mittainen iso kävelykatu, jonka varrella on kauppoja, klubeja ja ravintoloita. Sinne päädyttiin toistuvasti viettämään aikaa ja nauttimaan koko ajan lämpimämmistä päivistä.

Lincoln Rd.

Sunnuntaipäivän käytimme roadtrippiin kohti etelää. Ajelimme Keysiin, eli Floridan eteläkärjestä lähteville saarille, joiden viimeisenä on Key Westin pieni kaupunki, josta on enää muistaakseni 150 km Kuubaan. Saaria yhdistää maailman pisin veden päälle rakennettu moottoritie, ja voin kertoa, että oli aika makoisat maisemat merelle ja kaikennäköisiä otuksia kuhiseville suo-alueille! Key West oli aivan mahtava! Aikanaan merirosvojen tukikohtana toiminut, värikkään historian omaava kalastajakylä oli tosi hauska kokemus merirosvomuseoineen ja iki-ikivanhoine puurakennuksineen. Todellinen vaihtoehto karata arjen paineita karkuun. Suosittelemme ja vahvasti!

Key West

Kuistilla Key Westissä

Key Westin kukot...

Key Westin katukuvaa

Key Westistä saatiinkin sitten ihan mukava kontrasti seuraavan päivän muutaman tunnin hengaukselle New Yorkin keskustassa, odotellessamme koneen vaihtoa seitsemisen tuntia. Ihan kuin olisi aikamatkalla ollut, niin olivat eri maailmat. Yleisesti ottaen reissu oli tosi rentouttava ja mukava, mitään suurempia ongelmia ei ollut. Hauskimmaksi tötöilyksemme voisi laskea, kun eräänä päivänä päivän päätteeksi emme löytäneetkään autoamme sieltä, mihin olimme sen jättäneet. Hiukan kuumottava tilanne, kun vuokra-auto on hävinnyt. No, emme sitten olleet parkkeerauspaineissamme huomanneet, että auto oli jollain pankin asiakaspaikalla, jossa oli hinaus-uhka asiattomille parkkeeraajille! Auto oli hinattu paikalliselle autovarikolle, josta saimme lunastaa sen 210$ vastaan, hahaa!
Pidin Miamista tosi paljon ja takaisinkin voi mennä – vaikkapa sitten sitä rantalomaa tarkemmin ajatellen. Oli myös silmiä avaavaa käydä taas vaihteeksi paikassa, joka saa arvostamaan koti-Suomen turvallisuutta ja systeemin toimivuutta. Miamissakin näkyi todella hyvin amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmat, sosiaaliturvan huonous, huumeet, mielenterveysongelmat ja köyhyyden ja rikkauden tyly ero, vaikkapa vain yhden korttelin sisällä. Narkkarit, kodittomat, sotien silpomat veteraanit – kaikki olivat läsnä koko ajan, kaiken sen loiston ja runsauden keskellä. En ala tässä sen tarkemmin analysoimaan, mutta ajatuksia reissu herätti näiltäkin osin ja olen kotimaastani kiitollinen. Tottakai nautin suunnattomasti niistä asioista, joita Yhdysvalloissa fanitan, varsinkin kun koripallo- ja hiphop-ihmisenä kyseiset asiat ovat niin käsittämättömän paljon paremmin esillä. NBA- ja NCAA-korista tuli koko ajan useammaltakin kanavalta ja radiosta ei tarvinnut Baseballsia ja PMMP:tä kuunnella. On se vaan hienoa. :)
Musiikista sen verran, että ylipäänsä ja yllättävänkin vahvasti myös ns. urbaanin musiikin radioasemilla musiikkipuolen ehdoton ykkösartisti oli Lady Gaga! Mimmi oli soitossa muistaakseni neljän eri sinkun voimin – aika vakuuttavaa. Muita hittejä olivat Jay-Z:n Empire State of Mind, Trey Songzin ja Fabolouksen Say Ahh, Rihannan Hard, Iyazin Replay ja Young Moneyn Bedrock. Soittolistat ovat muuten sielläpäin vaikkapa Suomen NRJ:täkin pienempiä, hittejä buustataan ihan hirveästi ja aika äkkiä siihen rotaatioon kyllästyy. Tässä muuten uunituore, todella hauska video Ludacrisin uuteen sinkkuun How Low, joka oli myös kovassa soitossa ja selkeästi tulossa isoksi hitiksi:

Tässä vielä muutama nettisivu mainitsemiini reissun mestoihin liittyen, voitte kurkkia lisätietoa ihan virallisilta sivuilta:

Club Mansion
Air Traffic Control (ATC)
Aventura Mall
Lincoln Road
Bal Harbour Shops
Florida Keys

Ehkäpä siinä oli nyt jotakin – ainakin alkuun..saatan palata reissuun vielä myöhemmin ja laittaa ainakin lisää kuvia, kunhan saan muiden kundien kameroiden sisällön haltuuni! Mukavaa viikkoa kaikille! Laitetaan vielä Ludacrisin seuraksi kotimaista väriä, nimittäin jos joku ei ole huomannut, FINTELLIGENS julkaisee helmikuussa uuden albumin ja uuden sinkun video on jo ulkona! Biisin nimi on Mikä Boogie ja meininkihän on luonnollisesti kova. Tästä videota että pätkähtää! Päts!

-Brädi

-B

Pääsi käymään niin, että meikämanneja on nyt riepoteltu jos jonkinnäköisiin ”vuoden viimeisiin” spektaakkeleihin, sinne sun tänne, tällä viikolla – eikä olla edes viikonlopussa vielä. Keskiviikkona, 16.12. saimme kunnian päättää Cheekin ja Liigan voimin radio NRJ:n kuukausittaisen ”Illan Live” -artistiputken. NRJ:llä ovat tehneet hienoa työtä Ridanpään Jussin johdolla meidän – ja ylipäänsä suomalaisen hiphopin eteen, joten kyseessä oli eräänlainen kunniatehtävä. Keikka sinänsä erosi meidän normimeiningistämme aika paljon, pikkuriikkisessä tilassa esiinnyttiin ja meininki oli lähempänä hilpeää cocktail-tilaisuutta kuin hikistä klubikeikkaa. En tiedä, miltä maininki kuulosti radioitse, mutta NRJ:n sivuilla on nähtävillä pientä videopätkää, ne löytyivät ainakin tätä kirjoittaessani TÄSTÄ ja TÄSTÄ. Kiitoksia tosiaan NRJ:n väelle keskiviikosta ja koko vuodesta – 2010 tulee varmasti NRJ:nkin kanssa olemaan meidän leirin osalta huisi!

Tänään torstaina, 17.12. olimme sitten toisen median vieraana, eli telkkarihommissa. Käväisimme MTV3:n studioilla vierailemassa lahtelaislähtöisen (!!!!) sisarusparin, Krisse ja Eppu Salmisen ”Ne Salmiset” ohjelman vuoden päättävässä joulujaksossa. Vetäisimme studioyleisölle Cheekin ja DJ Luoman kanssa ”Jos Mä Oisin Sä” ja turistiin muiden vieraiden kanssa mukavia. Lähdimme melko pian oman osuutemme jälkeen, joten en osaa sanoa, mitä muu vieraskatras teki, mutta kova liuta oli väkeä joulupukki-asuisesta Leppilammen Mikosta vanhempiin viihdealan veteraaneihin. Pakko myöntää, että oli hauska istua takahuoneessa kahvilla ja munkilla Sleepy Sleepers/Leningrad Cowboys- Mato Valtosen ja imitaattori/koomikko Juha Laitilan läpänheittoa kuunnellen – mutta eniten meikäläistä lämmitti legendaarisen Hurriganes-vokalisti/rumpali Remu Aaltosen tapaaminen. Rokki(k)ukko pyörii edelleen jäätävällä karismalla ja huuli lentää todella railakkaasti. Jouduin fanittamaan reilusti ja otin kaverikuvan, haha!

Remu & Brädi

Ylipäänsä, oli tosi mielenkiintoista tsekkailla ohjelman tekoa kulisseissa. Kiva kokemus! Kyseinen Ne Salmiset -jakso lähetetään MTV3-kanavalta ensi lauantaina, 19.12. klo. 20.00, että siitä vain hulinaa katsastamaan! Meillä jatkuu viikko-ohjelma myös lauantaina, jolloin keikkavuotemme 2009 päättyy Kouvolan Amarilloon, joka on taatusti tupaten täynnä. Siitä suuntaamme ansaitulle joululomalle, joka jatkuu 08.01.2010 asti. Palailen kyllä blogiin vielä ennen aattoa, joten ei nyt vielä jouluja toivotella…laitetaan ISO vaihde silmään ja otetaan joulu-loppukiri, teemabiisinä tietysti jo blogin alussa haippaamani ”HARD”, josta nyt viimeinkin on sitten video. Se näyttää tältä:

Se on morrrrjens – ja railakasta viikonloppua ja joulutohinaa!

-BRRRRRRRRRRRRRRRädi

Ajattelin ilahduttaa jengiä muutamalla kräkillä videolla/biisillä, mitä tässä on nyt tullut paukutettua. Mieli on hyvä joulun (ja loman) lähestyessä ja hommaa tahdittavat hyvän meiningin biisit. Liitoksissaan natisevan Diplomatsin tunnetuksi tekemä Juelz Santana alkaa viimein lähestyä odotettua, kolmatta sooloaan, oltuaan pahassa julkaisublokissa sisäisten label-riitojen takia. Ihan viikon sisään on kuitenkin ilmestynyt kaksi sinkkua/videota, joista ensimmäinen, ”Mixin’ Up The Medicine” kosiskelee vanhempia faneja ja ruffimpaa katudiggaria, ja jälkimmäinen on varma teini/tyttöhitti Chris Brownin kanssa – se kantaa nimeä ”Back to the Crib”. Juelz on aina lukeutunut suuriin suosikkeihini ja mies tuntuu vain paranevan ”vanhetessaan”. Odotan levyä todella paljon!


Toinen viime aikojen kova ilmiö meikäläiselle on ollut tuottajavelho JR Rotemin lafkan, Beluga Heightsin, tuoreet kokkaukset. Rotemhan on esitellyt maailmalle jo ennestään hittiautomaatti Sean Kingstonin ja nyt ovat hirveässä nosteessa herrat Jason DeRulo, sekä Sean Kingstonin oma signaus, Neitsytsaarilta ponnistava Iyaz. DeRulo on ehtinyt jo olemaan Billboardin ykkösenä ja taitaa Iyazkin pommitella vahvasti kärkisijoja. Hirveitä hittejä kaikki tyynni. Jenkeissä puhutaan jo uudesta tyylisuunnasta ”Island Pop”, johtuen kundien Karibia-taustasta. Tarkkaan seuraaville postaamani videot ovat jo ”vanhoja”, biisien soitua jo kesällä, mutta itse olen bongannut nämä vasta hiljattain – videoineen päivineen. Jos joku ihmettelee, niin ei ole mikään salaisuus, että meikäläisellä on huikea heikko kohta r&b-popille. Joka tapauksessa, tässä Jason DeRulon ”Whatcha Say” sekä Iyazin ”Replay”. Molemmissa todella mahtava tuotanto JR Rotemilta ja ehkä vuoden tarttuvimmat kertsit. Huh! Kiitos videoista kuuluu taas Onsmashille!

Eikös olleet kovia, hä? Näille suuren maailman videoille saataneen pian seuraa meikäläistenkin tallista, sillä Cheekiltä tipahtaa ensi vuoden puolella vielä kolmas video JHT-levyn puitteissa, tällä kertaa luvassa on pätkää suositusta Viihdyttäjä-bängeristä! Cheekin ja Liigan kanssa mennään vielä tämä viikko täysillä, kunnes alkaa ansaittu loma. Huomenna keskiviikkona NRJ:n illan Live, torstaina Ne Salmiset-ohjelman vierailu ja lauantaina Kouvolan Amarillo, joka viimeksi kaatui meistä riippumattomaan tekniseen vikaan, Kouvolassa siis varmasti odotetaan kaksin verroin nälkäisinä!
Oma, Brädi-projekti on mennyt hyvää vauhtia eteenpäin, biisejä on kertynyt MGI:n studion suojissa jo hyvä liuta, mutta lisää tehdään hiki hatussa – mieluummin liikaa kuin liian vähän, eikös! Olen tosi tyytyväinen träkkeihin ja mielettömän ylpeä toistaiseksi vierailemassa käyneiden artistien suorituksista. Mahtavaa duunia – hienoja tyyppejä olen saanut mukaan! Virallisia, julkaisupuolen uutisiakin on luvassa, mutta pidetään jännitystä vielä joulun yli, hahaaaa!

Palailen taas pian, palleroiseni!

-BRRRRRRR

Viikonloppu on taas takana ja arkeen paluu ei lähtenyt meikämandoliinolla oikein yhtään. Viikonloppu oli taas tosi rankka, kovat keikat, mutta ennenkaikkea raastava määrä puuduttavaa kilometrien nielentää. Sunnuntaina kun matkustaa pää jumissa kotiin koko päivän, niin unta riittäisi kotona varmasti tiistai-aamulle saakka – nää maanantait vois muutenkin skipata tyystin. Toki on aina mukava palata Pointguardin askareisiin, mutta tänään oli kyllä tosi vaikeata. Tuntui, että ulkona oli koko päivän mustaa kuin yöllä, ja muutenkin oli jotenkin raskas työviikon avaus. Onneksi kauppa sentään kävi!
Päivää piristi innokas, paikallinen räppäriremmi Ossi Goldbergin johdolla. Ossi on tuttu poika jo vuosien takaa ja meikäläistä lämmitti, että miekkonen on pyöräyttänyt kumppaneineen plätyn, joka kantaa itsevarmasti nimeä ”Kräkkiä”. Otin toki levyä meille Pointguardiin myyntiin, hintaa on vaivaiset 5€ ja kansi näyttää tältä:

Kräkkiä

..jos poikain meno kiinnostaa, herrojen studiopäiväkirjaa voi lueskella täällä. Itselleni tuli tuotoksesta hyvä mieli, Ossi on mennyt hirveästi eteenpäin ja on hienoa saada uutta, LAHTELAISTA kuunneltavaa. Toivotan pojille rutkasti onnea matkaan!

Alussa kun jo keikkailusta höpötin ja Salonreissusta pikaisesti postasinkin, kerrotaan nyt Lapuastakin hiukan. Nykäisimme kaksi keikkaa Q-Barissa, alkuillasta ikärajattomasti ja yöllä sitten aikuisille. Muksuveto toimi hyvänä avauksena ja tenavat olivat tyytyväisiä, varsinkin Cheekin urhean nimmarisavotan jälkeen. Yöllä olikin sitten meno POHOJALAASEEN tapaan niinsanotusti poissa koukusta. En tiedä, mitä ollaan tehty, mutta Pohjanmaa kohtelee meitä kyllä tosi hyvin. Q-Bar oli pullollaan ja jengi äärimmäisen hyvin messissä. Itsestäni tuntui ihan yhdeltä parhaimmista vedoista hetkeen – siis ihan oman suorituksenkin puitteissa, oli jotenkin tosi kiva rokata. Illan päätteeksi juhlistimme sitten oivan DJ:mme, Luoman, 25-vuotis-syntymäpäivää ja sehän nyt tietenkin oli kivaa! 25 ei ole vielä kauhean paljon, mutta tällä tahdilla alkaa Luomassa selkeesti kilometrit vähän näkymään naamassa, tämä kuva Q-Barin bäkkäriltä puhuu omaa, korutonta kieltään:

DJ Luoma @ Q-Bar

Huomenna onkin sitten tiistai ja illalla luvassa taas tuhdit NBA 2K-väännöt! Siitä tuli mieleeni, että pitää oikein tännekin laittaa maininta Milwaukee Bucksin vain 20-vuotiaan tulokastakamiehen, Brandon Jenningsin, käsittämättömästä 55 pisteen rykäisystä viikonloppuna Golden Statea vastaan. Pikku tättähäärä nykäisi mm. päätähuimaavat 29 pistettä pelkästään kolmannen jakson aikana!!! HUH!!! Tässä pientä koostetta:

Siinä sitä viikon avauskirjoitus taitaakin sitten olla. Nättiä viikkoa kaikille, palailen tänne taas pian!

-Brädi

Nyt joutuu vähän haippaamaan, hyppäsi nimittäin verkkokalvoille tänään internetin ihmeellisestä maailmasta kaksi kivenkovaa videota kivenkovilta jätkiltä. Tässä ensimmäisessä ehkä maailman coolein äijä, Travis Barker, kannuttaa ilmoille taas kerran onnistuneen rumpuremixin, tällä kertaa vuoden kovimmasta possebiisistä, Forever, jossa asialla Drake, Kanye West, Lil Wayne ja Eminem (joka vie homman kuin namun lapselta). Mä olen viihdyttynyt näistä Travisin remixeistä joka kerta ja tämä uusinkin on täyttä dimangia!

..tässä toisessa on virallisten albumien tasolla pari vuotta hiljaa ollut Houston-suosikkini, Chamillionaire, jonka uutta levyä, nimeltä Venom, povataan ilmestyväksi ensi vuoden helmikuussa. Tämä biisi kulkee nimellä Good Morning ja videossa irvaillaan Chamillionairelle tuttuun tapaan rap-kliseille ja industry-meiningille. Chamillionaire on aina pitänyt tyylikkäästi matalaa profiilia ja antaa musiikin puhua puolestaan. Hieno äijä, sanon minä. Videosta kiitokset loistavalle onsmash.comille, josta meikämanne pääasiassa bongailee uusimmat videot.

Itselläni vähän uhkailee kipeä olo ja huomenna pitäisi taas suunnata Cheekin, TS:n ja DJ Luoman kanssa tien päälle, tällä kertaa viikonlopun ohjelmassa Salo ja Lapua. Meininki on varmasti kova – ja kova pitää ollakin jos meinaa päihittää viime viikonlopun Köyliön keikan, jossa n. 1200 ihmistä toivat aikamoisen tunnelman!

Köyliö rocks!

Huikeeta viikonloppua sitten vain kaikille!

-Brädi