Terveeks!

Vuosi sitten vaihtui – syvät osanottoni Espoon tragedian johdosta, menehtyneiden omaisille ja kaikille asianosaisille. Kamala uutinen söi vuodenvaihteen vieton mielialaa, mutta saimme vietetyksi mukavan pariskunta-illan rakkaan ystäväpariskunnan kanssa neljään pekkaan, Buzzin, Singstarin ja hyvän ruuan merkeissä. Nyt on akkuja ladattu sen verran, että uskaltaudun jatkamaan kunnianhimoista TOP-listaani, jenkkiräppilevyjen sijoilla 6-10! Vähän petyin, kun kukaan ei ollut kommentoinut TOP 5:ttä – kommentoikaa vain reilusti!

6. Clipse – Til The Casket Drops

Virginian veljespari, Pusha T & Malice toivat odotetun, kolmannen levynsä kehiin pitkän levy-yhtiösotkun jälkeen ihan 2009 lopulla ja kärsivät listallani siitä hiukan, puhtaasti siksi, etten ole kerennyt soittamaan sitä tarpeeksi. Voin heti kärkeen sanoa, että platalla todennäköisesti olisi sija myös TOP 5:ssä, ja jopa korkealla siellä, mutta ei näitä niin vakavasti kannata ottaa. Teknisesti taitavat veljekset ovat erikoinen ilmestys siinä mielessä, että vaikka debyytti Lord Willin’ myi aikanaan platinaa ja edellinen, Hell Hath No Fury oli kriitikoiden ylistämä, modernin räpin klassikko, Blockfesteilläkin 2008 pyörähtänyt duo on monelle edelleen tuntematon, herrojen matsku kun ei täällä Härmässä radioissa ja telkkarissa juuri pyöri. ”Kokaiiniräpistään” tunnettu Clipse käyttää uusimmallaan ensimmäistä kertaa hovituottajiensa, Neptunesin, lisäksi myös ulkopuolista tuotantoa ja astuu aiempaa laajemmille aihealueille. Til The Casket Drops on varmasti edeltäjiään valtavirtaystävällisempi, helpommin lähestyttävä, paikoin henkilökohtaisempi ja…hmm…kevyempi. Pusha T ja Malice ovat selkeästi ottaneet tämän levyn kanssa iisimmin ja pitävät paikoin jopa hauskaa. Olen suuri Clipsen fani, mutta toisin kuin monet heidän hardcore-diggarinsa, itse olen sitä mieltä, että tälle levylle valittu linja toimii ja varmasti avaa duolle uusia ovia myös valtavirran puolella, levyn kuitenkin pitäessä sisällään varmasti tarpeeksi vanhojen fanien odottamaa tavaraa. Videoksi säälimättömän kova bängeri, ”Doorman”:

7. Raekwon – Only Built 4 Cuban Linx..Pt. II

Legendaarisen Wu-Tang Clanin arvostetuimpiin lukeutuvalta Raekwonilta odotettiin huhuttua jatko-osaa klassikkolevy Only Built 4 Cuban Linx:ille huimaavat 14 vuotta, kunnes 2009 viimein toi projektin kauppojen hyllyille. Raekwonin tapa maalata New Yorkin rikostarinat raidalle loistavalla Wu-slangillaan on vertaansa vailla ja OB4CL2 oli syystäkin odotettu. Periaatteessa levy kuulostaa siltä, että ikäänkuin 14:ää vuotta ei olisi ikinä kulunut. Raekwon on vedossa ja vanhat rikostoverit asiaankuuluvasti mukana. Vuosiin en ole Wu-leiristä kuullut mitään, missä se Wu-Tangin loiston päivien tatsi olisi näin hyvin läsnä. Vanhasta projektin erottaa ehkä eniten se, että mukana on tuotannossa träkkejä mm. Dr. Dreltä, jotka erottuvat perinteisestä RZA:n kellarisoundista – ja tässä tapauksessa edukseen. Peräti 22-raitaisena levy on pitkä – liian pitkä, ja mukaan mahtuu myös heikompia ralleja – pääosin paketti on kuitenkin tiukka, ilman muuta top 10 2009 ja Raekwon on siis yksi pitkän linjan tekijöistä, joka onnistui menneenä vuonna. Videoksi nostetaan loistava Dr. Dren tuottama Catalina, jossa mukana upea Lyfe Jennings, jonka tuotantoon kehotan tutustumaan:

8. Maino – If Tomorrow Comes…

Amerikan rakastama ”ryysyistä rikkauksiin” -tarina sopii Brooklynista ponnistavaan Mainoon kuin nyrkki silmään. 2003 vapautunut, vuosikymmenen vankilassa istunut Maino on todellinen ”from nothing to something” -tapaus. Maino ei ole maailman taitavin räppäri ja sen hän myöntää itsekin, mutta miehellä on loistava tarina ja rehellinen meininki. If Tomorrow Comes…on käytännössä Mainon tarina tiivistettynä levyksi, biisit siirtyvät toiseen pienien juonenpätkien vauhdittamana. Levy ei varmasti tuo mitään uutta ja erikoista, mutta on kiva kuunnella rehellistä New York-katuräppiä pitkästä aikaa. Ja jos levyltä voi irrottaa näinkin monta (ainakin potentiaalista) hittiä kuin, Hi Hater, All The Above, Million Bucks, Hood Love ja Remember My Name, ei levy voi olla huono. Maino ei tosiaan ole todellakaan mikään lyyrikko ja se välillä näkyy korneina rimanalituksina (esim. Let’s Make a Movie), väliin notkahtelee myös pääosin kova tuotanto. Heikoista hetkistä huolimatta kova paketti, soitetuimpia levyjäni 2009 ja vakaa top 10-spotti. Videoksi vuoden kovimpiin biiseihin lukeutuva All The Above feat. T-Pain:

9. Method Man & Redman – Blackout 2

Hmm. Top 10:ni mahtuu näemmä jo toinenkin Wu-Tang -veteraani – ja toinen klassikkolevyn jatko-osa! :) Yksi kaikkien aikojen suosikeistani, Method Man on hieno mies – ja yhdessä aisaparinsa Redmanin kanssa hervoton kaksikko. Herrojen ensimmäinen yhteislevy, Blackout, vuodelta 1999, on monissa kirjoissa klassikko, minä ainakin moisen allekirjoitan ilolla. Tasan 10 vuotta myöhemmin ilmestyy Blackout 2, joka sopii jatko-osaksi yhtä osuvasti kuin aikaisemmin listallani Raekwonin tuotos. Methin ja Redin keskinäinen kemia on varmasti alan parasta, läppä lentää – ja mikä parasta – molemmat ukot ovat näemmä täysin iättömiä. Varsinkin Meth sylkee erittäin terävästi, paikoin uskaltaisin jopa sanoa, että paremmin kuin koskaan. Linja on selkeä ja oletettu, ruohontuoksuista hauskanpitoa, läpänheittoa ja underground-bängereitä. Valtavirta nukkui harmittavasti levyn ohi, mutta minä en. Viihdyttävä levy alan suosikkiduoltani. Videoksi ja osoitukseksi herrojen huumorista, hulvaton ”Mrs International”:

10. Marco Polo & Torae – Double Barrel

Kymmenennelle tilalle nostan varmasti monelle lukijalle yllätyksen, kun mustana hevosena esiin nousee Marco Polo & Torae, debyytillään Double Barrel. Kanadalainen biittimaakari Marco Polo vannoo 90-luvun boom-bap -biittien ja scratchi-kertsien nimeen, kuin uusi DJ Premier ikään – Torae taas on undergroundissa päitä jo pidempään tiputellut, uuden polven New York-sylkijä. Yhdessä kelmit ovat ehkä lähimpänä Gurun ja DJ Premierin legendaarista Gangstarr-duoa, mitä alalla on aikoihin nähty. Tämän lähemmäs 90-luvun pesismailameininkiä en ole uuden polven tekijöistä kenenkään nähnyt pääsevän, tämä lätty potkii kasseille ja tuo hymyn naamalle onnistuneella matkallaan hiphopin rosoiselle golden eralle. Uskoisin, että lisäkseni myös moni muu ”ysärillä” räppiä uskonnollisella tavalla paukuttanut hymyilee myös. Todella raikas tuulahdus, suosittelen lämpimästi sinulle, jolle ei auto-tune maistu… ;) Videoksi laitetaan nimibiisi Double Barrel (feat. DJ Revolution) :

KUNNIAMAININTOJA:

- Wale – Attention Deficit
- Asher Roth – Asleep In The Bread Aisle
- Skyzoo – Salvation
- Sha Stimuli – My Soul To Keep
- Kid CuDi – Man on the Moon: The End of Day
- Ace Hood – Ruthless
- La Coka Nostra – A Brand You Can Trust
- Joe Budden – Escape Route
- Drake – So Far Gone (EP)
- Tech N9ne – K.O.D.
- Freeway – Philadelphia Freeway 2

Siinäpä sitä oli. Spekuloinnin varaa varmasti on, mutta niin sitä on aina. Moni iso ja ”tärkeä” julkaisu listalta puuttuu – nähdäänkö ne sitten ”floppi”-listallani, sitä jäädään odottelemaan…muutama kovan oloinen levy myös tuli ihan vuoden loppupuolella ja posti ei ole niitä vielä kotiin kantanut, tai sitten kuuntelu on vielä ollut meikäläisellä liian vähäistä arvioidakseni kunnolla. Saa tosiaan kommentoida jos yhtään tuntuu, olisi hauska lukea jengin mielipiteitä!
Ei siinä muuta kuin hyvää alkanutta vuotta, pidetään peli kovana ja toisistamme huolta! Palataan!

-B

Tagit: Hiphop, Musiikki, Rap, Video